Neljä päivää Prahassa

Eilen torstai-iltana (aloitettu kirjoittamaan Perjantai 24.4.-09) oli paluu Suomeen. Neljä päivää ja kolme yötä ehkä Euroopan hienoimmassa kaupungissa. Monta kokemusta rikkaampana taas tämän matkan jälkeen. Lennot saatiin Finnairilta ihan kohtuu hintaan ja tuttavan kautta löydettiin todella mukava yksiö Praha 2 alueelta. Hintaa asunnolle jäi reilu 100 € kolmelta yöltä joten ei senkään puoleen valittamista. Säät suosi paremmin kuin hyvin. Mittari oli netin mukaan joka päivä +20 paikkeilla ja tuntui että vähän sen päälläkin. T-paita päällä tarkeni terassilla vajaan euron hintaisia tuoppeja kumota. Eikä tarvinut kuravettä kiskoa, kyllä ne tsekkioluet vaan sen verran hyviä oli. Naisväki oli jo kaivanut minihameet esille niin ei enään ollut pahemmin valittamista. Keskiviikkoiltana hiukan räpsi vettä ja torstaina oli jo hieman pilvistä kun paluulennolle suunnistettiin. Aurinkoisessa Helsingissa oli reilusti vaihtoaikaa joten silloinkin saimme nauttia hyvistä säistä.

Olisihan se ollut ihan liian heleppoa jos kaikki olisi mennyt aivan nappiin. Ekana päivänä kotipuolessa tuli viestiä, että nuorin muksu sairastui ja lastenhoitokuviot menivät kokonaan uusiksi, mutta onneksi nekin sitten saatiin kuntoon. Muuten pahemmilta vastoinkäymisiltä vältyttiin. Se mikä on ihan omaa syytä, on se kun kävelee lähes "kylmiltään" varmaan reilu 10km päivässä niin seuraavina päivinä jalat osasivat kertoa, ettei olleet vastaavaa taas ihan vähään aikaan kokeneet.

Praha ja Tsekki on mielenkiintoinen maa monessakin mielessä. Itse Tsekki on omana maana ollut itsenäinen vasta 1.1.1993 lähtien ja vuosien saatossa maassa on ollut jos jonkinlaista mullistusta ja hallitsijaa. Vanha kaupunki oli täynnä vanhaa rakennustaitoa ja arkkitehtuuria, jota ei meinaa ihminen ymmärtää kuinka ne kaikki vielä on pystyssä.


Yllä oleva torni näyttää valokuvan polaroidominaisuuden takia olevan vinossa jota se ei omien silmieni mukaan ollut.

Virallisten tietojen mukaan yllä olevan kellon tekijät määrättiin sokeutettavaksi etteivät tee enään minnekkään yhtä hienoa kelloa.

Keskiviikkona kun mentiin metrolla pääteasemalle asti katselemaan ns. sitä oikeaa Prahaa, niin sielä tuli vastaan neuvostoaikaiset valvavat betoniviidakot, josta vielä muistaa että vasta sitä Tsekki / Tsekkoslovakia oli osa itäblokkia -90 luvulle asti.



Saman huomasi palveluissa. Vähänkin vanhemmilta ihmisiltä pääsääntöisesti ei tarvinnut asiakaspalvelua odottaa eika sanaakaan englantia. Toki myös iloinen poikkeus tuli vastaan heti ensimmäisenä päivänä. Ja kun itsekkin opetteli pari muutakin tsekinkielistä sanaa kun pivo, niin aina oli vaivan väärtti. Nuorempi polvi puolestaa puhui sujuvaa englantia. Yllättäen mitä lähemmäksi keskustaan meni sen parempaa palvelua tuli. Mutta koetiin myös aikamoinen yllätys. Ihan keskustan tuntumassa oli ravintola nimeltä U kozicisky. Ravintola oli lähes tyhjä, mutta muuten viihtyisän oloinen. Meidät ohjattiin pöytään ja tuotiin ruokalistat. Listalla oli kunnon tuhteja lihaherkkuja ja hinnatkin hyvinkin sopivat, ottaen huomioon ravintolan sijainnin. Vähän aikaa ruokalistoja katellessamme olimme valmiita tekemään tilausta. Samoihin aikoihin tuli kaksi muuta asiakasta joille tarjoiltiin kahvit yms muut juomat hyvinkin ripeästi. Itse koitin hieman viittoa henkilökuntaa kohti, mutta huonolla menestyksella. Pari kertaa excuse me hihkaisun jälkeen lopputulos oli sama. Vielä aikamme odottelimme ja lähdimme menemään. Harmi kun paikassa oli muuten hyvä hintataso ja hyvä menu, mutta palvelusta ei ollut tietoakaan... Myöhemmin kävimme syömässä ravintola Donnassa elämäni parhaimma 300g pippuripihvin. Kastike meinasi viedä kielen mennessä.



Muuten reissu meni kaikin puolin mukavasti ja kuten kaikki tähän asti ovat sanoneet niin on se vaan hieno paikka. Vois sanoa jopa että voisin vaikka muuttaa sinne, mutta suunnitellaan sitä vielä vähän aikaa.