Vaikeamman kautta

Jo aiemmin julkaistussa tekstissä "lapin lisä" mainitsin kulttuurishokin, minkä sain muuttaessani Pohjois-Suomeen. Tänään oli toistaiseksi viimeinen henkilökohtainen vaiheessa oleva oikeusriita. Aikamme vääntäen pääsimme sopuun itsestään selvässä asiassa, yli 8 kuukauden väännön jälkeen.

Kaikki lähti siitä kun totesimme, että yritys tarvitsee pakettiautoa vähän väliä, milloin mihinkin. Huomasimme että autoliike ER-WO:lla oli Volkswagen Transporter pakettiauto myynnissä. Auto ei ollut uusi ja oli sillä myös kilometrejä ajettuna kohtalainen määrä. Yleisesti tiedetään, että Transporterin 2.4L koneella ajetaan jopa miljoona kilometriä ja sen pitäisi kestää pitkät pätkät. Otin pari kaveria mukaan autokaupoille ja porukalla tarkastelimme autoa. Myös koeajon jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että auto kannattaa ostaa pois, vaikka ei enään uusi ollutkaan. Kauppahinta saatiin kohdilleen, emmekä jääneet enempää siitä kinaamaan ja tinkimään. Kun yrityksen kortti ei kelvannut liikkeeseen, niin ajoin tulevalla pakettiautollani pankkiin hakemaan rahaa. Palattuani maksamaan auton pois ja paperit tehneenä lähdin ajamaan kotiin kohti pohjoista iloisen uuden auton omistajana (vaikka firman nimiin se ostinkin). Yhteensä noin 26 km ajettuani auton moottorista alkoi kuulumaan karmea pauke ja räminä. Luonnollisesti pysäytin auton tien laitaan, josta alkoi farssi mikä hakee vertaistaan. Uskallan jopa väittää. että entisen työnantajan kanssa käyty todella käsittämätön ja uskomaton farssi löysi voittajansa.

Yritän tiivistää jutun mahdollisimman lyhyeksi ja sitten hyöhemin paremmalla ajalla voisi tarkemmin ruotia mitä kaikkea sontaa on tässä vastaan tullut vastaan.

Elokuun 9. päivä 2008 ostimme kyseisen auton. Samana päivänä auto levisi. Seuraavana päivänä menimme ER-WO:lle jossa kysyimme auton korjausta, se tyrmättiin täysin. Sitten ehdotettiin kaupan purkua, joka myös tyrmättiin täysin. Samana päivänä matkattiin lakimiehen juttusille ja seuraavana päivänä reklamaatio oli tullut ER-WO:lle.

Aikaa kului niin tuli ER-WO:n vastaus. ER-WO:lla on asiamiehenä varatuomari Jouko Penttilä. Saamieni tietojen mukaan eläkkeellä oleva erittäin kokenut lakimies. Penttilän lähettämän kirjelmän mukkaan auton moottori oli tarkastettu ja öljyä oli vain noin yksi litra. Olin kuulema ajanut öljyn merkkivalon palaessa ja rikkonut koneen.

Tuolla tarinalla mentiin tammikuussa 2009 valmistelevaan istuntoon käräjäoikeuteen ja sanoin että, öljyn merkkivalo ei palanut ennen moottorin rikkoutumista. Ja samalla kysyttiin, että kuinka ne antaa ostajalle / ostajaehdokaalle auton, jossa on vain yksi litra öljyä. Samalla taottiin Penttilälle päähän, joka oli siis yksin paikalla ilman päämiestään, että nesteiden, kuten moottoriöljyn, jarru-, ohjaustehostin- ja jäähdytysnesteen määrä ja polttoaineen määrä pitää myyjäliikkeen tarkistaa ennen kun autoa annetaan edes koeajoon. Muutenhan kulkuneuvo voi olla jopa hengen vaarallinen, varsinkin tieliikenne käytössä.

Helmikuun 26. päivä sain postiini oman asianajotoimiston viestin että on tullut ER-WO:lta kirjelmä. Kirjelmässä lukee, ettei moottorin avaamista ja tarkastusta oltu aiemmin suoritettu ja nyt se tehtiin. Sielä ilmeni ettei moottoriöljyn valolla ja öljyn määrällä ollutkaan syy-yhteyttä tai relevanttia merkitystä moottorin hajoamiseen. Sen sijaan moottorin etukammio oli pudonnut alas, venttiili katkennut ja särkenyt männän. Moottorissa oli siis rakenteellinen heikkous / vika, eikä rikkoutuminen ollut ostajan (siis minun) virhe tai vika. Silti edelleen väitettiin, että ostaja on vastuussa yms. sitä samaa jankutusta ja pyydettiin tulemaan neuvotteluun ER-WO:n toimitiloihin. Siinä vaiheessä juttu oli miedän puolelta niin pommin varma kun voi olla, niin ei minun lakimiehen neuvosta enään lähdetty sinne riitelemään.

Siitä ilmeisesti suuttuneena tuli Penttilältä 29.3. kirjelmä jossa todettiin että "autoalan asiantuntijoiden mukaan tämän tyyppinen moottorin vaurioituminen johtuu siitä, että autolla ajetaan ylikieroksilla" eli olen jälleen kerran niiden lausuman mukaan itse rikkonut auton, ilmeisesti ajamalla autoa mootoritiellä liian pienellä vaihteella. Eli edelleen menee täysin meidän piikkiin, mutta tällä kertaa he olisivat valmiit antamaa ehjän vaihtomoottorin autoon, joka pitäisi minun omalla kustannuksella laittaa siihen. Todettakoon sivuhuomautuksena, että ostin jo syksyllä uuden pakettiauton, joten toiselle pakulle ei ole enään pahemmin käyttöä.

Sitten tänään, tai oikeastaan eilen, kun vuorokausi ehti vaihtua, oli pääkäsittelypäivä. Toista tuntia jäleen Penttilä jauhoi samaa tarinaa ja meinasi käräjätuomarillakin hermot mennä. Penttilä sai erittäin loistavasti mahtumaan samaan lauseeseen että auto oli myyntihetkellä virheetön, mutta normaalikaupasta poiketen siihen sovellettiin ns. takavalotakuuta. Itsellä ei pokka koko istuntoa pitänyt, vaan välillä väkisinkin hymähdin tahattomasti Penttilän uskomattomille väitteille.

Lopputulos oli että ER-WO suostui maksamaan koko kauppahinnan korkoineen + hinauskulut korkoineen + osan oikeudenkäyntikuluista ja asianomistajakulut. Päivän huipuksi ja käsittelyn päätteeksi Penttilä ei edes tullut kättelemään meitä, vaikka yleensä ja hyviä tapoja noudattaen on tapana kätellä toisen osapuolen edustajat.

Josko tuossa oli jonkunlainen tiivistelmä tapahtumien kulusta ja koitan vielä ns. parhaita paloja laitella koneelle kuhan paremmin ehdin. Niitä on vielä vaikka kuinka paljon.

Tällä kertaa tekstistä löytyy juridisista syistä muutamia aika pilkun tarkkaan viilattuja yksityiskohtia. Pahoittelen jos lukemisen sujuvuus (jos sitä on koskaan ollutkaan) kärsii.

I rest my case