Lapin lisä

Kirjoittelin aiemmin Turvasanomien yleisönosastolle omia kokemuksia pohojosen menosta ja ajatelin lisätä sen saman tekstin myös tänne. Mielipiteet ei ole minun kohdalla muuttuneet, mutta ainakin silloin vielä käynnissä ollut työriita tuli onnelliseen päätökseen, ainakin minun kannaltani.

Haluan kertoa teille tarinan kulttuurishokista, jonka voi saada muuttaessaan Etelä-Suomen asutuskeskuksesta puolen tuhatta kilometriä pohjoisen suuntaan. Valitettavasti tämä tarina ei ole palturia vaan totista totta. Aina sitä on kuullut ja luullut, että pohjois-suomalaiset ja pohjanmaalaiset ovat rehellistä kansaa ja semmoinen mielikuva itselläkin oli ennen sinne muuttoa. Karu totuus oli jotain aivan muuta.

 

Vaikkakin muutto osui Suomen toiseksi suurimman kasvukeskuksen läheisyyteen, niin erilainen maailma tuli vastaan suht nopeasti. Työpaikan raporteista sai lukea että se ja se on poistettu patiolta niin ja niin monta kertaa... mistä hell...n patiolta? Hiljalleen sekin selvisi, että kaikki täällä päin Suomea sanovat terassia patioksi. Okei, taas ollaan viisaampia eikä tuossa mitään, onhan eri murteita suomenmaa täyttä. Ei varmaan kovin moni pohjosen ihiminenkään ymmärrä jos mennään stokella tai sporalla ytimeen.

Jostain kumman syystä Etelä-Suomessa kun on keikkaa tehnyt, niin tilapäistä kuin vakituista, niin työntekijänä kuin yritäjänä, niin aina mitä on sanottu ja sovittu, niin aina on niin mennyt. Toki yli kymmenen vuoden aikana on joutunut välillä puhelimitse selvittelemään josko jotain puuttuu tai joku kestää, mutta aina on hommat korjattu fiksusti. Yhden ainoan yksikön työvuorosuunnittelijan tempauksia jouduttiin luottamusmiehen kanssa selvittelemaan ja sain sieltäkin vielä omani pois neuvotteluteitse. Minulla vissiin käynyt vaan niin sairaan hyvä tuuri työnantajien, tilaajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa että ei ole juurikaan tarvinnut murehtia maksetaanko lasku / palkka vai ei.

Pohjoiseen muuttaessani heti ensimmäisen työkeikasta lähettämäni laskun summaa ei meinannut millään ilmestyä tililleni. Ottaen huomioon että keikka oli noin 2 viikkoa muuton jälkeen ja maksuaikaa tilaajalla oli se 2 viikkoa, niin reilu kuukauden päästä alkoi jo meno tökkimään. Soitto perään ja muutaman päivän päästä rahat näkyivät tilillä. Vielä tuon pystyi laskemaan kesälomien ja paskan tuurin piikkiin, mutta olisinpa silloin tienyt mitä tulevan pitää. Itse jatkoin töitä saman konsernin palveluksessa, missä olin ollut melkein seitsemän vuotta Helsingissä. Pohjoisessa kun ei olut vastaavaa työtehtävää tarjolla niin palasin takaisin kenttähommiin. Luonnollisesti tehtiin uusi työsopimus jossa palkkaluokka tippui sinne missa se on muillakin kenttätyöntekijöillä ja kun pomminvarmasti ei ollut täysiä tunteja luvata niin ymmärrettävästi tehtiin tuntipalkkalaisen työsopimus. Työsopimusta on käsitelty jo muissa medioissa ja tullaan vielä käsittelemään ja sen oikeusprosessi on kesken joten ei siitä sen enempää.

Hommat alkoi leppoisissa merkeissä. Keikaa tuli lähelle ja kauas, mutta jotenkin alkoi pienet yksityiskohdat häiritsemään. Joitain hommia hoidettiin vähän niin kun vasemmalla kädellä ja sinne päin. Firmalla oli omia, aivan naurettavia sääntöjä ja merkillisiä käytäntöjä esim. hälytyskorvausten  ja vuoronjatkolisien kanssa. Työtovereiden kanssa keskustellessani sain kuullä kaikilta, ettei hälytys- ja vuoronjatkolisiä meinata millään maksaa. Ja jos sattui niitä vaatimaan niin yllättäen seuraavaan listaan tunnit tippuivat minimiin ja se minimi ei ole paljoa. Itse työvuorosuunnittelija  sanoi, että ennen heillä ei ollut vähimmäistuntimäärää tuntipalkkalaisille, mutta liiton suunnasta oli tullut vaade, että semmoinen pitää olla. Ainakin minulla se oli niinkin hurjat kuin 20h / 3 viikkoisjakso, oletettavasti myös muilla. Niillä tuntimäärillähän hyvin makselee vuokria ja elättää perhettään. Samoissa keskusteluissa tuli ilmi että lähes jokainen työntekijä on firmassa tuntipalkalla ja uusia tuntipalkkalaisia tulee koko ajan. Okei, yrittäjänä tiedän kuinka kalliiksi tulee matalakatteisella alalla ylitöiden maksaminen, mutta silti mielestäni laki on siitä yksiselitteinen, että lisätöitä tulisi tarjota ensisijaisesti omille vanhoille työntekijöille ennen kun uutta palkataan.

Itse kun kävin erään komennuksen jälkeen tekemässä toimistolla matkalaskua, kysyin samalla että tuleehan siitä keikasta hälytyskorvaus kun keikka tuli alle kolmen vuorokauden sisällä työvuorosta, johon työvuorosuunnittelija tokaisi, että ”se hälytyskorvausten maksaminen on vähän kun kaksiteräinen miekka, jos vaatii hälytyskorvauksia niin saa keikkoja ja tunteja vähemmän”. Aluksi luulin tosissaan että aika huumoria se heittää, olihan aikaisemmista keskusteluista kuitenkin jäänyt kohtuullisen rento tunnelma. Loppujen lopuksi työvuorosuunnittelija laittoi omiin listoihin merkinnän hälytyskorvaiksesta ja sanoi pitkin hampain että  ”ei kai se firma nyt tästä konkurssiin mene”. Sekin vielä meni mielestäni huumorin piikkiin, mutta ilmeisesti olin niin sinisilmäinen etten vielä huomannut, kuinka järjestelmällistä työntekijöiden kusettaminen kyseisen yrityksen toimipisteessä on. Itse jatkoin samaan vanhaan tapaan työskentelyä yksikössä ja aina vuoron venyttyä tai vastaavissa tilanteissa vaadin tessin mukaisia korvauksia, kunnes eräänä aurinkoisena keskiviikkopäivänä sain toimistolla kuulla, että talossa on liikaa ukkoja ja koeaikalaisista aletaan vähentämään. Täten työsopimukseni puretaan koeajan perusteella. Luonnollisesti pyysin saman kirjallisena ja suuni meinasi loksahtaa pahemman kerran auki kun työvuorosuunnittelija kysyi että ”tarvitseeko semmoista edes antaa?” Loppupelissa työsuhteen purkamisen selvitys tuli työtodistuksen muodossa joka on jo oma luku sinällänsä. Em. tapaus kun on menossä käräjäoikeuteen niin eipä siitäkään tällä kertaa enempää. Onneksi uutta duunia tekevälle löytyi suht' nopeasti, mutta kulttuurishokki oli melkoinen ensimmäisten viikkojen aikana täällä pohjoisessa.

Nyt yli kaksi vuotta tällä asuneena olen jo tiedostanut mikä täällä on meno. Lähes kaikkia koitetaan lähes aina kusettaa ja tosissaan saa olla hereillä, jotta hommat menisi edes sinne päin, miten niden pitäisi mennä eikä sekään aina riitä. Reilu kahden vuoden saldo lähipiirissä tuottaa seuraavaa: kahdet selkeästi laittomat potkut, kolmet erittäinkin kyseenalaiset koeaikana tehdyt työsuhteen purut, vähintäänkin kyseenalaiset määräaikaiset työsuhteet ja niiden jatkamatta jättämiset, yhdet autokaupat mitkä menee käräjille ja kahdet kunnon kusetukset autokaupoissa.

Keskustelimme aiheesta vanhan työtoverin kanssa, joka työnsä puolesta on vuosia kiertänyt ympäri Suomea kouluttamassa, myöskin täällä ”lapissa”. Hän kysyi, että tiedätkö miksi sitä kutsutaan? Sitä kutsutaan Lapin Lisäksi.

Etelän mies